keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulun odotus

Lähdin melkein viikko sitten viettämään joulua kotikotiin ja luulin, etten Photoshopin puutteessa kirjoittaisi blogiin kertaakaan loman aikana. Joulutäpinöissäni innostuin kuitenkin räpsimään tabletilla rakeisia kuvia näistä viime päivien tunnelmista ja kuten näkyy, yritin epätoivoisesti peitellä laadun uupumista mustavalkoisuudella.

joulu
Karkasin lomalle hyvissä ajoin siksi, että piti päästä juhlimaan veljen valmistumista tradenomiksi. Leivoin valmistujaisjuhliin juustokakun ja voileipäkakun, joka oli muuten ensimmäinen itse tekemäni voileipäkakku ikinä. Lopputulos herätti lähes yhtä suurta ylpeyttä, kuin opintonsa kunniakkaasti läpäissyt veikka. Lisäksi oli ihanaa nähdä sukulaisiakin pitkästä aikaa pienen juhlan puitteissa.

Oon myös hääräillyt täällä joulutonttuna ja paketoinut itse ostamieni lahjojen lisäksi muidenkin ostamia, koska rakastan paketoimista. Etenkin jos pääsee miettimään paketin ulkonäön huolella. Nyt oon lähinnä käärinyt tavaraa noihin perinteisiin lahjapapereihin ilman sen suurempaa ajatusta, mutta ihan terapeuttista sekin on.

Ja vasta nyt kun jemmasin lahjoja tuonne kuusen alle, aloin tajuta, että aatto on enää yksien yöunien takana. Vaikka oon kotiutunut tänne uuteen kotikotiin jo erittäin hyvin, tuntuu silti aika jännältä viettää täällä ensimmäinen joulu. Onneksi se ei kuitenkaan oo mitään haikeaa tai hermostunutta jännitystä, vaan ihan positiivista. Semmoista innostunutta.

Mukavaa joulua vielä kaikille! Toivottavasti pääsette rauhoittumaan ja nauttimaan lomapäivistä rakkaiden ihmisten seurassa. :-)

maanantai 15. joulukuuta 2014

Villatakkityttöjen joulukalenteri, luukku 15

Tässä mun toinen ja viimeinen luukku villatakkityttöjen joulukalenteriin. Me vietettiin Jyväskylän kahvilakerhon pikkujouluja lauantaina. Mukana oli kuusi tyttöä sekä kaksi suloista ja leikkisää kisua, jotka olisivat kovasti halunneet saada oman osuutensa herkkupöydän antimista. Oli joulutorttuja, pari ihanaa kakkua, mokkapaloja, mandariineja sekä glögiä. Salapoliisin lailla selvitin, että toinen kakuista oli näiden tofusuklaamousse-piparkakkuleivosten ohjeella tehty ja ei voi kun suositella, se oli hyvää! Pikkujouluihin kuului myös lahjapiiri ja kiitos meidän asiansa osaavan joulupukin, kaikki sai juuri omannäköisensä lahjan! :-) Lisäksi oli mukavaa ihan vaan istua pöydän ympärillä, kuunnella ja höpötellä kaikesta.





Kissakuume paheni taas kertaheitolla. Tuitui!

Oon kyllä niin mahdottoman kiitollinen, että oon päässyt tutustumaan näihinkin tyttöihin! Ihmisiin tutustuminen on aina ollut mulle vähän hankalaa, joten oon suorastaan äärimmäisen iloinen, kun oon löytänyt opiskelujen aikana täältä Jyväskylästä paljon samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa haluan ehdottomasti olla yhteyksissä vielä opiskelujen jälkeenkin. ♥

Toivottavasti ootte tykänneet näistä mun luukuista! Eilisessä kalenteriluukussa Emmi askarteli ihania paperitimantteja ja huomisen luukun tekee Jenna.

lauantai 13. joulukuuta 2014

Joulupostia Japaniin

joulukirje
joulukortti
joulukirje
Nyt ei synny yhtään mitään järkevää kirjoitusta, joten jätän vain nämä kuvat tähän.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Vilttihuivi

Mainitsin tuossa edellisen postauksen joululahjavinkkien joukossa, että Eurokankaasta saa kivoja ja kohtuullisen edullisiakin huiveja, kun lähtee metsästämään niistä palakoreista jotain mieleistä kangasta. No, siinä vaiheessa kun säät näytti muka kylmenevän, aloin kaivata jotain ihanan lämmintä ja pehmeää huivia, johon voisi koulussakin luennoilla kääriytyä ja ratkaisu löytyi sieltä mainituista palakoreista. Harmi vaan, ettei ne säät siitä mihinkään kylmenneet ja tämä huivi on jäänyt ihan käyttämättä. >:(

viltti huivi
Alkuperäinen suunnitelma huivin suhteen oli etsiä kaksi vähän ohuempaa pehmoista kangasta, jotka olisin voinut ommella päällekkäin. Sitten olisin saanut semmoisen hauskan kääntöhuivin. Mutta löysinkin tuollaisen vähän paksumman ja ihan unelmanpehmeän kankaan, jossa on täydellinen kuosi. Lisäksi nuo reunat ei purkaudu kovin herkästi, joten ei ole mikään hätä huolitella niitä. Paitsi viimeistään sitten jos tätä joskus pesee. Nyt tyydyn kaikkien kauhuksi odottelemaan niitä pakkasia, että saisin tämän käyttöön, hähä.

perjantai 5. joulukuuta 2014

Villatakkityttöjen joulukalenteri, luukku 5

Halusin jakaa teidän kanssa vähän joululahjainspiraatiota siltä varalta, että jollakin on vielä ongelmia lahjojen keksimisen kanssa. Luvassa on vinkkejä lahjakorin kokoamiseen, koska mielestäni tällaisia pienistä osista koostuvia lahjoja on hauska ja helppo koota erilaisille ihmisille ja budjeteille, kunhan vaan vähän tuntee lahjansaajan mieltymyksiä. Lisäksi lahjakorin voi antaa lahjaksi melkein minkä tahansa juhlan puitteissa, etenkin tupareihin on hauska viedä erilaisia persoonallisia selviytymispakkauksia. Jos esimerkiksi tiedät kaverisi käyvän kesäisin festareilla, niin selviytymispakkaus festareille. Tai jos tiedät jonkun, joka odottaa innoissaan mahdollisuutta pitää Hobitti-maratonin, kokoa pakettiin erilaisia leffaherkkuja ja vaikka rentoutusmaski (ohjeita Pinterestistä sanoilla "relaxing eye mask"), jota voi pitää kun päätä ja silmiä särkee leffaputken jäljiltä. Näiden kanssa saa käyttää mielikuvitusta! :-D

Hain kuvat Pinterestistä, enkä löytänyt kaikkien alkuperäisiä lähteitä, mutta ensimmäinen kuva on täältä, toinen ja kuudes täältä, neljäs täältä ja viides täältä.

Yksi tärkeä osa on se "kori", eli se minkä sisässä lahjan antaa. Senhän ei todellakaan tarvitse olla kori ja pienen budjetin lahjaan sopii hyvin vaikka paperikassi tai kierrätetty pahvilaatikko, jonka voit halutessasi koristella itse. Tai jätä koristelematta ja katso lahjansaajan ilmettä, kun papereista kuoriutuu muropaketti. Lisäksi lahjan voi koota vaikka lautaselle, tarjottimelle, kattilaan, lasipurkkiin, ämpäriin, teekannuun tai pienen meikkipussukan sisään, riippuen siitä miten paljon ja minkä kokoista tavaraa lahjaan sisältää. Kannattaa myös miettiä, onko lahjansaajalla käyttöä sille korille, lautaselle tai mille tahansa.

Sitten niihin varsinaisiin lahjoihin. Selkeyden vuoksi yritän pitää ylimääräsen höpinän kurissa ja pääasiassa luetteloin näitä ideoita. Lisäksi haluan vielä mainita, että en saa minkään tiettyjen tuotemerkkien mainitsemisesta itselleni mitään hyötyä, mutta halusin vaan antaa vinkkejä tuotteista, joista ite oon tykännyt tai jotka vaikuttaa hauskoilta. :-) Näin ikkään:

Juotavaa: tavallista spesiaalimpaa kahvia (jos vaikka löytyy jonkun paikallisen paahtimon kahvia, esimerkiksi Jyväskylässä on Paahtimo Papu), teetä tai kaakaota, itse tehtyä mehua, olutta, viiniä tai glögiä. Oman etiketin liimaaminen pulloon on hauska lisä!

Herkkuja: suklaata, itse tehtyjä konvehteja, salmiakkia, keksejä (itse tehtyjä tai kaupasta), jotain muita leivonnaisia, juustoja, suklaalusikka, kaakaoainekset purkissa, Punnitse ja Säästä -herkkuja, esimerkiksi maustettuja ja paahdettuja cashewpähkinöitä tai valkosuklaavadelmia, itse tehty myslisekoitus, jotain ihanaa spesiaalia hilloa tai marmeladia ja tulisen ruoan ystävälle jotain Poppamiehen tuotteita.

Kirja: reseptikirja (tai itse kasattu reseptivihko!), virkkauskirja, ompelukirja, muumikirja, vitsikirja (ostin veljelle yhtenä jouluna Hugleikur Dagssonin Saako tälle edes nauraa? -kirjan, koska molemmat arvostetaan mustaa huumoria), päiväkirja, sarjakuvakirja, värityskirja, muistikirja tai jännittävä/koskettava/kutkuttava romaani.

Kosmetiikkaa: kynsilakka, käsivoide (Body Shopin hamppu käsivoidetta kaikille joiden kädet kuivuu talvella pahasti), jalkavoide, herkullisen tuoksuinen vartalovoi, viiksekäälle miehelle viiksivahaa (Jos itse olisin viiksekäs mies tai seurustelisin sellaisen kanssa, ostaisin ihan heti näitä! Niin siistejä purkkeja eikä oo kalliitakaan! Ja onhan siellä hiusvahojakin paljon), itse tehty kuorinta tai kylpyammeen omistajalle kylpypommeja, huulivoide (Hurraw!:n luonnolliset, vegaaniset ja raa'at huulivoiteet on ihania ja makujakin on todella monta erilaista, esimerkiksi chai spice tai appelsiini) tai itse tehty huulikuorinta sokerista, hunajasta ja oliiviöljystä.

Jotain pehmeää ja mukavaa: Villasukat tai tohvelit (Pinterestistä löytyy todella paljon erilaisia söpöjä ohjeita käsityöihmisille hakusanoilla "diy slippers"), tavalliset sukat, lapaset, pipo, lämmitettävä niskatyyny (helppo ja edullinen tehdä itse, täytteeksi raakaa riisiä) tai huivi (hae eurokankaan palakoreista kivaa kangasta, huolittele reunat ja huivi on valmis, hintaa voi tulla kankaasta ja huivin koosta riippuen vähimmillään vain noin 5 euroa).

Kaikkea muuta mahdollista: Koru, mausteöljyä tai sormisuolaa ruokahifistelijöille, kynttilöitä, pelikorteista tehty pieni kirjanen, jossa "52 syytä miksi pidän sinusta" (tai jos sarkastinen vinoilu yhdistää sinua ja lahjansaajaa niin "52 syytä miksi siedän sinua"), lahjakortti kahvilaan, kuponkeja jotka oikeuttavat lahjansaajan lunastamaan sinulta erilaisia tekoja (voit esimerkiksi tarjota kahvit tai lupautua imuroimaan tai leipomaan), itse koristeltu kangaskassi, söpöjä servettejä tai heijastin.

Loppuun vielä pari ihan yleistä vinkkiä:
- Mielikuvituksen kannattaa antaa lentää ihan vapaasti. Lahjan kokoamisessa voi käyttää hyväkseen vaikka jonkinlaista teemaa, esimerkiksi väriteema tai ruoanlaittoon liittyviä asioita.
- Kiinnitä huomiota erilaisiin pieniin yksityiskohtiin, esimerkiksi siihen mikä on lahjansaajan lempielokuva, -väri, -eläin, -tuoksu, -hedelmä, -karkki jne. Lahjansaajalle tulee tärkeä olo, kun olet muistanut hänestä jonkin pienen yksityiskohdan ja huomioinut sen lahjassa. c:
- Itse tekemällä voi säästää rahaa ja saada aikaan jotain persoonallista. Netistä löytyy nykyään paljon ohjeita kaikenlaiseen tekemiseen, etenkin jos ymmärtää englantia ja osaa käyttää Pinterestiä.

Tämä oli tämän päivän Villatakkityttöjen joulukalenterin luukku, toivottavasti piditte. :-) Edellisestä luukusta kiitos kuuluu ihastuttavalle Jennalle ja huomisen luukun toteuttaa sydämellinen Jemina.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Spelttipizza

Mainostin jossakin vanhemmassa postauksessa löytäneeni omaan makuuni täydellisen itse tehdyn pizzapohjan ohjeen ja tulin vihdoin jakamaan sen teidänkin kanssa. Tehtiin pizzaa tällä pohjalla kun olin kotikotona reilu viikko sitten ja sain vähän kuvitusta tähän touhuun.

Ohjeen löysin ihan googlettamalla spelttipizzaa ja vastaan tuli tämmöinen ohje. Koska tein tätä ensimmäisen kerran vaan itelleni yksin syötäväksi, ajattelin ihan suosiolla puolittaa ohjeen. Siitäkin huolimatta pitsaa tuli reipas pellillinen ja söin sitä kolme päivää. Seuraavalla kerralla otin pizzataikinasta pienen nyrkin kokoisen köntin erikseen ja laitoin sen kokeilumielessä pakkaseen. Lopusta taikinasta sain edelleen kokonaisen pellillisen niin, että tuli ihanan ohut pohja. Lisäksi saatiin tuolla puolitetulla ohjeella tehtyä melkoiset ähkypizzat kolmelle ihmiselle kotikotonakin.

spelttipizza
Vaikka linkitin tuon alkuperäisen ohjeen, niin kirjoitan tähän silti puolitetun version ylös siltä varalta, jos tuo alkuperäinen sivu vaikka hukkuu joskus jonnekin netin syövereihin. Ettei huku sitten tämä herkkuohje siinä samalla. :-)

Spelttipizzapohja
5 dl spelttijauhoja
12,5 g tuorehiivaa
0,25 dl neitsytoliiviöljyä
1,5 dl vettä
1 tl suolaa

Hiiva ja suola liuotetaan kädenlämpöiseen veteen ja lisätään jauhot. Alkuperäisessä ohjeessa ei kerrota (tai ainakaan en huomannut?), koska öljy lisätään, mutta itse oon lisännyt sen jauhojen perään ja sitten vaivannut noin 20 minuuttia. Sen jälkeen annetaan kohota pyyhkeen alla puoli tuntia. Sitten vaan taikina niin ohueksi kun tykkää, halutut täytteet päälle ja uuniin 250 asteeseen 7-10 minuutin ajaksi.

Ja vielä ruokaan liittyen, haluan ihmetellä miksi en saa mun uunissa valmistamistani perunoista yhtä ihanan näköisiä ja herkullisen rapeita, kuin miltä Pinterestistä ja Tumblristä löytyvien kuvien perunat näyttää?! Yksi esimerkki löytyy täältä ja Googlesta löytyy lisää hakusanoilla "sliced baked potatoes". Ei onnistunut multa tuollaiset perunat. Tuli vaan surkeita ja mössöisiä pettymyspottuja, joita tuossa alemmassa kuvassa näkyy. Mitä teen väärin?

peruna

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Late Nights Suomen käsityön museossa // Nahkakoruja

Osallistuin perjantaina Late Nights -tapahtumaan Suomen käsityön museossa. Museo oli auki illalla kuudesta kymmeneen ja illan aikana luennoimassa kävivät Outi Pyy sekä Laura Pollari. Lisäksi siellä oli kahvila, työpaja jossa tehtiin nahkakoruja sekä illan päätteeksi Johanna Emilia -yhtyeen keikka.

Teemoina olivat ekologisuus, käsityöt sekä bloggaaminen ja näistä asioista Outi Pyykin puhui. Osa asioista oli itselle jo aika tuttuja, mutta silti oli tosi mielenkiintoista päästä kuuntelemaan Outin ajatuksia. Ja on se hyvä aina silloin tällöin herätellä itseään miettimään näitä juttuja enemmänkin. Laura Pollarin luento meni ikävä kyllä ohi, kun oli siirrytty siinä vaiheessa jo nahkakorujen tekemiseen. Siinä askarrellessa aika kyllä hujahti ja nopeasti.

askartelua
nahkakoruja

Seuranani oli yksi kahvilakerhon tytöistä ja hän teki osan noista kuvien koruista. Mun tekemiäni ovat iso pisarariipus, kolmiosainen kolmioriipus sen alla, ympyräriipus sekä isommat pisarakorvikset. Että olikin ihanaa lintsata koulutehtävien tekemisestä ja askarrella käsitöitä pitkästä aikaa, vieläpä hyvässä seurassa. Yleensä kun on tullut tehtyä käsitöitä ihan vaan yksin kotona.

Tuonne Suomen käsityön museon yhteydessä toimivaan avoimeen pajaan saa kaiken päälle mennä tekemään käsitöitä ihan koska tahansa museossa vieraillessaan, vaikka siellä ei olisi minkäänlaista ohjaajaakaan paikalla. Tarvikkeita oli jos jonkinlaiseen askarteluun ja käyttämistään materiaaleista pitää jättää vain pieni maksu. Mielestäni tämä on ihan mahdottoman siisti juttu, jos nurkista ei satu löytymään yhtä paljon käsityötarpeita kuin esimerkiksi mulla. :-P

lauantai 29. marraskuuta 2014

Tahdon

Se että ihmisten pitäisi saada rakastaa toisiaan ja niin halutessaan elää yhdessä terveessä suhteessa, on aina ollut mulle jotenkin niin äärimmäisen itsestään selvä asia. Ja siinä missä mun on yleensä helppo ymmärtää muiden ihmisten näkökulmat ja omistani eriävät ajatukset, tässä tapauksessa ei ymmärrys kuitenkaan enää riitä. Oon aina suhtautunut tähän asiaan tunteella ja puolustanut mielipidettäni sinnikkäästi tarpeen tullen.

Mut oli jo vallannut pieni kyynisyys, kun somen kautta seurasin noiden eduskunnan sankareiden möläytyksiä. Oli todella vaikea ymmärtää, miten ahdasmielisiä, ennakkoluuloisia ja naurettavia ajatuksia ihmisillä liikkuu päässä tämän asian tiimoilta. Jotenkin tuntui jo ihan siltä, että peli on tältäkin erää menetetty. Kunnes tänään päivällä Facebookin avattuani törmäsin niihin äänestystuloksiin ja yllätin itseni ihan totaalisesti purskahtamalla itkuun. Mä en ole varmaan ikinä ennen itkenyt onnesta. Ihaninta oli päivän mittaan lukea juttuja kaikista niistä ihmisistä, jotka itse tai joiden läheiset ovat askeleen lähempänä avioliittoa. Ajatella nyt sellaisen ihmisen onnea, joka on puolisonsa kanssa haaveillut avioliitosta jo vuosia. Ja sitten kun heille vihdoin koittaa se hääpäivä.

Ei mulla muuta tähän hätään. Halusin vaan jakaa lyhyesti ajatuksiani tästä ihanasta asiasta ja onnitella kaikkia tästä mahtavasta edistysaskeleesta. Hyvä Suomi! ♥

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Keskiviikko ja kirje

Stressin keskelle suodun hetken helpotuksen kunniaksi tein taas heräteostoksia ruokakaupassa. Ja maistoin leipäosastolla joululimppua. Nautin lounaaksi maukkaan täysjyväcroissantin, vihersmoothien ja joulusuklaata. Nukuin pitkät päiväunet. Nyt aion nauttia pitkästä viikonlopusta. Lähden perjantaina kotikotiin ja palaan vasta maanantaina. Otan kyllä mukaan yhden koulukirjan, mutta jotenkin helpottavaa keskittyä koko viikonloppuna ainoastaan siihen sen sijaan, että miettisi mitä kaikista miljoonasta tehtävästä tekisi tai olisi tekemättä seuraavaksi.

joulusuklaata
kirje
Lisäksi sain jo eilen joulupostia Singaporesta. Siitä inspiroituneena kävin tänään Suomalaisessa kirjakaupassa hakemassa vähän tarvikkeita, että pystyn itsekin lähettämään kirjekavereille jonkinlaiset jouluterveiset.

Keskiviikosta on tullut mun lempiarkipäivä tän syksyn aikana. Ensimmäistä kertaa elämässäni ymmärrän, miten hienoa se oikeasti on, kun herää aikaisin ja menee kouluun aikaisin ja loppupäivästä on vielä aikaa.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Sininen olo ja vihreä smoothie

Loppusyksy ei ehkä oo mennyt ihan niin onnellisissa tunnelmissa kuin alkusyksy. Reilut kaksi viikkoa sitten nappaamani tauti vainoaa yhä, sillä kärsin korvatulehduksen jälkimainingeista ja kurkku on ihan kamalan kipeä. Lisäksi törmäsin taas siihen ikävään tosiseikkaan, että pakko ne koulutehtävät on joskus tehdä. Nyt ne aiheuttaa stressiä ja motivaatiota on vähemmän kuin ikinä. Oon tällä hetkellä sitä mieltä, etten halua opiskella enää ikinä yhtään mitään. Yleensä toimin aina tehokkaasti pienen stressin alla, mutta nyt alkaa ahdistaa kun aikarajat ja tentit kasautuu ja lähestyy.


jouluvalot
vihersmoothie
Kaiken tämän keskellä onnea on jouluvalot. Niiden tuijottelu on jostain syystä rauhoittavaa. Ehkä siksi että tuo jouluvalojen rajaama alue seinällä on ainoa paikka mun huoneessa, missä on tyhjää tilaa. Haluaisin luopua isosta määrästä turhaa tavaraa, mutta en halua heittää mitään kaatopaikkojen täytteeksi.

Lisäksi tein ensimmäistä kertaa vihersmoothien, joka oikeasti jäi vihreän väriseksi. Aiemmat on ollut violetteja mustikoiden takia. Mestarin Herkussa maistatettiin vastaavaa smoothieta ja jaettiin sen reseptiä. Oma sovellus oli taas vähän sinne päin, mutta omasta mielestäni tosi hyvää!

Vihersmoothie
Yksi ruukullinen salaattia
Mangoa (käytin härskisti tölkkimangoja)
Yksi porkkana (omani raastoin sattumia välttääkseni)
Yhden sitruunan mehu
Yhden appelsiinin mehu
Vähän kylmää vettä

Onneksi jossain mielen perukoissaan sen kuitenkin tietää, että kyllä kaikki järjestyy.

lauantai 1. marraskuuta 2014

Halloween-postia

Oon suuri halloweenin fani ja ilahdun siitä, miten se tuntuu vuosi vuodelta saavan aina vähän enemmän suosiota Suomessakin. Ymmärrän kyllä, ettei se monien mielestä sovi suomalaisten juhlapäivien joukkoon, mutta kai se juhlintaan osallistuminen on jokaisen oma valinta. Itse kuitenkin tykkään ihan hirmuisen paljon halloweenin fiiliksestä, haamuista, noidista, vampyyreistä, mahdollisten asujen ideoimisesta ja muusta kyseiseen juhlaan liittyvästä. Tänäkin vuonna vietin mahdottoman paljon aikaa Pinterestissä ihastellen muun muassa teemaan sopivia ruokia ja koristeita.

Yritin saada jonkinlaista halloween-fiilistä aikaan myös tähän kirjeeseen, jonka lähetin Daniellelle Kanadaan. Tykkään piirrellä kirjepapereihin itse, koska piirtämistä tulee harrastettua nykyään muuten niin hirveän vähän. Tämän kirjeen söherryksiin olen ihan tyytyväinen, mutta vähän harmitti kun laatikoista ei löytynyt oikein mitään kunnolla halloweeniin liittyvää tilpehööriä kirjeen kanssa postitettavaksi. Danielle kuitenkin laittoi edellisessä kirjeessään niin paljon kaikkea ekstraa, että halusin lähettää edes jotain vastineeksi. Tuo lakritsitee on muuten ihan mahdottoman hyvää!



Kääräisin koko setin tuommoiseen söpöön silkkipaperiin, jota löysin Tigeristä. Ja vaikka näissä kuvissa en ole laittanut kuoreen vielä postimerkkejä, niin ihan pakko mainita, että kruunasin koko komeuden Tom of Finland -merkeillä. Such Halloween, very spooky!

Lisäksi sain itsekin halloween-postia Japanista jokunen viikko sitten, mutta unohdin kirjoittaa siitä tänne. Sayori panostaa kirjeisiinsä ihan hirveästi ja ihailin koko lokakuun ajan Instagramissa näitä halloween-aiheisia kirjeitä, joita hän lähetti kirjekavereilleen. Nuo Disney-postimerkitkin on niin söpöjä!





Toivottavasti kaikilla oli hauska halloween!

torstai 30. lokakuuta 2014

Terveisiä toipilaalta

Keskiviikko on mulla ainoa järkevä päivä viikossa mitä lukujärjestykseen tulee ja siksi olin suunnitellut olevani jokseenkin aikaansaava eilen. Mutta kuinkas sattuikaan, heräsin aamulla ihan hirveän olon kanssa ja lämpöä oli 37 astetta. Kouluun oli kuitenkin pakko mennä, mutta onneksi oli edes mielenkiintoinen luento. Koulun jälkeen kävin hakemassa kaupasta apuja taudin nujertamiseen ja löysin jotain muutakin kivaa, nimittäin lähes täydellisen teekannun. Mielestäni tuo on ihan mahdottoman söpö ja hintakin oli siedettävä, mutta vain lähes täydellisen tästä tekee ohuehko lasi. En tiedä miten paksuja lasiset teekannut yleensä on, mutta tuon kanssa täytyy kyllä koittaa olla ihan super varovainen tiskatessa ja muutenkin, ettei lyö sitä johonkin rikki.

lasinen teekannu
En olisikaan voinut löytää tätä paljon paremmalla hetkellä, pääsin sekoittelemaan rohtoja taudin karkoittamiseksi. Paljon kätevämpää heittää kerralla isompi satsi tavaraa teekannun sihtiin, kuin pelata yksittäisten kupillisten kanssa. Rooibos veriappelsiini teetä oli villatakkileirillä ja olin ihan valmis ryntäämään leirin jälkeen kauppaan hakeakseni sitä myös kotiin, koska nam! Mutta sitten sainkin sitä leiriltä ja nyt sitä ainakin tulee juotua, kun on tämä kannu. Mulla on ennenkin ollut irtoteitä, mutta ne on jäänyt vähemmälle käytölle just siksi, etten jaksa touhuta niiden teesihtien ja yksittäisten kupillisten kanssa.

Enää puuttuu joku joka toisi mulle herkkuja kaupasta, kun itse makaan vällyjen alla sängyssä.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Villatakkileiri

Viikko sitten pääsin lopettamaan syysloman aivan äärimmäisen ihanissa ja jännittävissä merkeissä sekä onnellisena siitä, että rohkenin lähteä mukaan.











19 söpöä ja kaunismielistä tyttöä kokoontui saman katon alle viettämään villatakkileiriä ja vaikka ajatus kokonaisesta viikonlopusta uusien ihmisten keskellä jännitti ihan hirveästi, samalla mieltä kuitenkin kevensi varmuus siitä, että yksikään näistä tytöistä ei tuomitse.

Ihanien uusien tuttavuuksien lisäksi leirillä oli paljon hyvää ruokaa, juustokakkua ja käsitöitä. Perehdyin maailman parhaaseen lautapeliin, keskustelin myöhään yöhön ja iloitsin kauniista luonnosta ympärillä sekä niistä lapuista, joihin kirjoitettiin jokaisen nimi ja sitten muut kirjoitti siihen jotain kivaa. Jouluvalojen sekä viirien alla patjalla maatessaan ja Pokemoneja sekä hipster-merirosvoja väritellessään sitä mietti, että voiko tällaista ollakaan. Jotenkin niin mieltä lämmittävä ajatus, että maailmassa on ihmisiä, jotka keksivät tällaisen mahtavan idean ja uskaltavat lähteä toteuttamaan sen. Kiitos ihanille villatakkitytöille!

En ole ottanut ihan kaikkia postauksen kuvia itse, joten iso kiitos näille tytöille: Emmi on ottanut kaksi ensimmäistä kuvaa, Eerika kolmannen kuvan ja Minja seitsemännen sekä viimeisen kuvan.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Niitä pikkujuttuja



Onni on Fidasta löytyneet sympaattiset ja teen ryystämiseen sopivan isot mukit sekä ruokakaupassa tehdyt heräteostokset. Päädyin kaupan kassalla pohdiskelemaan, että miten suuri etuoikeus onkaan pystyä ostamaan pieni 2,50 euroa maksava chilikermajuustoköntti ihan vaan siksi, että teki mieli. Tai kun ylimääräistä leipääkään ei oikeastaan tarvitsisi, mutta voi sitäkin ostaa, koska maistiaisia mutustettuaan ja maistattajalle juteltuaan ei kehdannut enää olla ostamattakaan.

Teemukitkin oli kyllä tavallaan heräteostos. Oikeasti oon etsinyt tässä viime aikoina semmoista täydellistä teekannua ja jotain söpöjä lautasia tylsien Ikean lautasten lisäksi elämää piristämään, mutta tähän mennessä täydelliset teekannut ovat olleet liian kalliita ja söpöt lautaset liian pieniä.

Muita onnellisia juttuja ovat muun muassa täydellisen makuiset satsumat, ilmainen Aku Ankka, kaupan kassalla hymyillyt tuntematon nainen (ei siis se kassatyöntekijä, eihän ne hymyile kuin vahingossa) ja maailman parhaan itse tehdyn pizzapohjan löytäminen, josta ihan varmasti joskus lisää täällä, koska haluan jakaa täydellisen pizzapohjan ilosanomaa.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Jääkaappimagneetteja

Lähden tänään illalla porukoiden luo syyslomaa viettämään, mutta sitä ennen halusin tulla näyttämään yhden kivan askarteluidean, jota en ikinä muistanut jakaa vanhassa blogissa. Nyt se muistui taas mieleen, kun selailin vanhoja kuvia tietokoneen uumenista.

Tykkään ihan liikaa kivoista jääkaappimagneeteista ja jääkaapin ovi on täynnä niitä. Viime vuoden puolella löysin Tigeristä hauskannäköisen muistipelin, josta ensimmäisenä keksin saavani vielä vähän lisää koristusta jo valmiiksi sekavan oveen. Mulla oli jo valmiiksi sellaisia pieniä magneetteja, jotka olin aikoja sitten tilannut ebaystä ja sellaiset liimailin noiden ympyröiden taustalle. Aluksi kokeilin liimata vain yhden nähdäkseni, että kestääkö sellainen pieni magneetti tuollaisen ympyrän painon ja ihan hyvinhän se kesti.

jääkaappimagneetteja
Ehdittiin myös pelata tuota muistipeliä ennen magneeteiksi muuttamista ja se pelaaminen oli lopulta niinkin huvittavaa touhua, että ostin myöhemmin toisen muistipelin ihan siihen tarkoitukseen. Vähän vaihtelua Aliakseen, vaikka äärimmäisen hauskaahan sekin on. :-D

torstai 9. lokakuuta 2014

Kun ei huvita nukkua

Sääilmiöiden fiilistely ikkunalasin takaa on ihanaa, erityisesti kun on kyse kunnon vesisateesta tai ukkosesta. Yhtenä iltana sammutin huoneestani valot ja aloin jossain oudossa flow-tilassa räpsiä kuvia sekä videota ikkunan takana velloneesta sademyräkästä, sen seurauksena lasiin jääneistä pisaroista ja tuulessa taipuneista puista. Kuuntelin samalla soittolistaa, jota olen melko hitaalla tahdilla rakennellut viime syksystä lähtien: Sohvan nurkassa istumiseen.

Sääilmiöiden lisäksi nautin tällä hetkellä ihan erityisesti siitä, miten aavemaiselta ulkona näyttää illan pimetessä, kun kellertävät katuvalot valaisee kellertävien koivujen lehtiä. Mun ongelma aikaisen nukkumaanmenon ja aamulla heräämisen kanssa on selvästi se, että iltaisin ja öisin on kaikki muuttuu ihan liian jännäksi. Nukkumaan pääsee vasta kun meinaa kuukahtaa pystyyn.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Eihän syksystä voi saada yliannostusta?


Syksy ja sen värit on parasta maailmassa. Oli ihan pakko napata kotimatkalla yksi kaunis lehti kodin viereisestä vaahterasta mukaan. Nuo keltaiset suonet näyttää niin hienoilta kaiken tuon punaisen keskellä. Miten jaksaakin innostua yhdestä lehdestä näin paljon. Myöhemmin kyllä totesin, että olisin voinut kerätä niitä kokonaisen kimpun. Tai kasan. Ja olisin uinut siinä.

Lehden lisäksi kotiin kulkeutui jokunen muukin syksyisen sävyinen juttu, kun kävin Sokoksen 3+1 päivillä. Oon hinkunut Muutto-mukia jo vaikka kuinka pitkään, nyt se on mun. Tykkään ihan mahdottomasti tuosta sen värimaailmasta. Ja tykkään myös uusista sukkiksistani, jotka molemmat on oikeasti hiukan tummemmat kuin kuva antaa ymmärtää. Toivottavasti 100 denieriä riittää vielä jonkin aikaa.

tiistai 30. syyskuuta 2014

Feta-pinaattimakaronilaatikko

Halusin tulla jakamaan tämmöisen hyvän makrulaatikon variaation, jonka ohje on itsellänikin aina hukassa sillon kun haluaisin tätä tehdä. Ohjeen löysin siis täältä ja oon valmistanut sitä vähän soveltaen. Tuon ohjeen mukaan tehtyä laatikkoa söisin yksin ainakin viikon, pinjansiemenet on kalliita ja purjon tuomasta lisästä tämän ruoan koostumukseen en tykännyt yhtään, joten...

Makrulaatikon variaation variaatio à la Mira
1-2 pussia pakastepinaattia
2 valkosipulin kynttä
1 paketti fetaa
Noin puolet Crème Bonjour Cuisine valkosipuli & yrtti -purkista
~1 dl ruokakermaa
Juustoraastetta sen verran kun hyvältä tuntuu
Suolaa ja pippuria sen verran kun hyvältä tuntuu
Makaronia mututuntumalla, sitä on kuitenkin liikaa tai liian vähän

Pakastepinaatit sulatetaan öljyttömällä pannulla ja siihen perään heitetään silputut valkosipulit. Tämän jälkeen voi laittaa suolaa ja pippuria ja niiden jälkeen ruokakerma ja Crème Bonjour. Koko höskän voi antaa kiehahtaa nopeasti, ei oo niin tarkkaa.
Uunivuoka valellaan oliiviöljyllä, miksei muullakin öljyllä tai vaikka voilla jos tykkää. Sinne kipataan sitten keitetyt ja valutetut makaronit ja niiden päälle se äsken tehty kastike. Murustele päälle feta, itse tykkäsin jättää isojakin paloja sinne koska niistä jää semmosia herkullisia sattumia. Sekoita koko höskä ja lopuksi päälle sitä juustoraastetta sen verran kun juustosta nyt tykkää. Tämä komeus sitten uuniin 220 asteeseen 15 minuutiksi.

feta pinaatti makaronilaatikko
Oon surkea ruokakuvaaja, en jaksa tehdä yksin syödessäni hienoja kattauksia ja astiatkin on tylsiä. Mutta ei anneta sen häiritä, lopputulos maistui kuitenkin hyvältä! Tehtiin äitin kanssa tätä joskus myös kotikotona ja vastaanotto oli erittäin positiivinen. Tosin äiti lisäsi joukkoon pienen paketin jauhelihaa, kun ei ilmeisesti aina usko kasvisruokien täyttävyyteen. Mutta en tiedä ovatko sen jälkeen tavallista makrulaatiokkoa syöneetkään.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Onnellisuusprojekti

Olin kesän lopulla töiden takia ihan käsittämättömän väsynyt ja turhautunut. Unirytmi ei mennyt ollenkaan yksiin aikaisten aamujen kanssa, enkä saanut sitä koko kesän aikana muutettua. Loppukesästä sain kuitenkin käännettyä tämän kaiken infernaalisen ketutuksen jonkinlaiseksi muutokseen kannustavaksi inspiraatioksi ja päätin, että syksyllä haluan ihan oikeasti panostaa onnellisuuteeni ja elää paremmin.

Tykkään projekteista ja halusin tehdä tästä oman pienen projektini, sainhan siitä samalla tekosyyn jälleen yhden söpön vihon ostamiseen. Projektilla täytyy vihon lisäksi olla myös työnimi, tällä kertaa se on Get your shit together. En keksinyt suomeksi mitään puoliksikaan noin nasevaa, joten tällä mennään. Vihon puolesta myös Turning life's lemons into lemonade olisi ollut sopiva, mutta siitäkin jäi uupumaan se äkäisen käskevä fiilis, jota yleensä vaadin saadakseni mitään aikaan. Tää onnellisuusprojekti oli myös osasyyllinen sille, miksi intouduin uuden blogin aloittamisesta. Edellinen blogi oli sekava ja nyt ajattelin että onnellisuudesta tulee uuden blogin kantava teema. Yritän myös pitää siitä kiinni, vaikka yltiöpäinen onnellisuus tuntuukin omasta mielestäni välillä teennäiseltä.

Ei mun elämässä mitään isosti pielessä ole, mutta jotain juttuja haluan muuttaa. Mun mukavuusalueeseen kuuluu yksin kotona tietokoneen ääressä istuminen ja siitä haluan ehdottomasti päästä eroon. Haluan löytää aikaa muillekin harrastuksille, nähdä ihmisiä ihan kasvotusten ja nauraa toisinaan muillekin jutuille kuin Tumblrin puujalkavitseille. Niin hyviä kun ne onkin. Lisäksi mun täytyisi panostaa vähän enemmän semmoiseen terveelliseen elämään. Mitä ruokaan tulee, niin voisin syödä vähän monipuolisemmin ja säännöllisemmin, mutta herkut ei onneksi ole mulle mikään ongelma. Niitä ei tee mieli kun ihan satunnaisesti. Liikuntaa sen sijaan pitäisi lisätä, mutta koen sen yhä ja edelleen niin äärettömän vastenmielisenä ja tylsänä touhuna. Pitäisi vaan löytää joku oikea motivaatio. Sitten haluaisin eroon kaikesta turhasta rojusta, mitä olen vuosien saatossa hamstrannut. Mua on vihdoin ruvennut ahdistamaan tämmöisen sekavan tavaravuoren keskellä eläminen, kun kaikilla muilla on niin nättejä ja kivoja koteja. Haluaisn myös lopettaa tavaroiden keräämisen pöydille sekaviin pinoihin. Hankaloittaa bloggaamistakin, kun täällä saa otettua vain näitä inhorealistisia kuvia.


Että semmosia tavoitteita. Reilut pari viikkoa sitten teinkin jotain mukavuusalueeltani poistuakseni ja olen siitä ihan äärimmäisen ylpeä. Uskalsin liittyä vapaaehtoiseksi Jyväskylän Lutakkoon ja tässä parin viikon aikana oon käynyt siellä jo kaksi kertaa. Vielä vähän aikaa sitten mun mentaliteetti oli se, että jos yhtenä viikonloppuna on jotain ohjelmaa yhdellekin päivälle, niin seuraavan viikonlopun täytyy olla vapaa päämäärättömälle olemiselle ilman mitään suunnitelmia. Joten tää on ihan oikeasti melko iso juttu mulle! :-D Ensimmäisen illan Lutakossa olin suorastaan paskajäykkänä ja aivan pihalla, kun tilanne oli niin uusi ja outo, mutta toka ilta meni ainakin omasta mielestäni jo paljon paremmin. Toki olin vieläkin vähän nolo, etenkin kun narikassa oli töissä semmoinen enkkua puhuva poika, josta en aina saanut selvää tai jolle en olisi oikein osannut vastata juuta enkä jaata suomeksikaan. Ja syyllistyin laimeimpaan fist bumpiin ikinä, mutta ehkä seuraavalla kerralla muistan jo lyödä lujempaa. Pointti oli, että itselläni oli hauskaa ja heti paljon kotoisampi olo Arch Enemyn keikkaa kuunnellen, kuin mitä tässä kahden vuoden aikana on ollut noissa opiskelijabileissä ravaten. Jotain edistystä siis, woop woop!