torstai 30. lokakuuta 2014

Terveisiä toipilaalta

Keskiviikko on mulla ainoa järkevä päivä viikossa mitä lukujärjestykseen tulee ja siksi olin suunnitellut olevani jokseenkin aikaansaava eilen. Mutta kuinkas sattuikaan, heräsin aamulla ihan hirveän olon kanssa ja lämpöä oli 37 astetta. Kouluun oli kuitenkin pakko mennä, mutta onneksi oli edes mielenkiintoinen luento. Koulun jälkeen kävin hakemassa kaupasta apuja taudin nujertamiseen ja löysin jotain muutakin kivaa, nimittäin lähes täydellisen teekannun. Mielestäni tuo on ihan mahdottoman söpö ja hintakin oli siedettävä, mutta vain lähes täydellisen tästä tekee ohuehko lasi. En tiedä miten paksuja lasiset teekannut yleensä on, mutta tuon kanssa täytyy kyllä koittaa olla ihan super varovainen tiskatessa ja muutenkin, ettei lyö sitä johonkin rikki.

lasinen teekannu
En olisikaan voinut löytää tätä paljon paremmalla hetkellä, pääsin sekoittelemaan rohtoja taudin karkoittamiseksi. Paljon kätevämpää heittää kerralla isompi satsi tavaraa teekannun sihtiin, kuin pelata yksittäisten kupillisten kanssa. Rooibos veriappelsiini teetä oli villatakkileirillä ja olin ihan valmis ryntäämään leirin jälkeen kauppaan hakeakseni sitä myös kotiin, koska nam! Mutta sitten sainkin sitä leiriltä ja nyt sitä ainakin tulee juotua, kun on tämä kannu. Mulla on ennenkin ollut irtoteitä, mutta ne on jäänyt vähemmälle käytölle just siksi, etten jaksa touhuta niiden teesihtien ja yksittäisten kupillisten kanssa.

Enää puuttuu joku joka toisi mulle herkkuja kaupasta, kun itse makaan vällyjen alla sängyssä.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Villatakkileiri

Viikko sitten pääsin lopettamaan syysloman aivan äärimmäisen ihanissa ja jännittävissä merkeissä sekä onnellisena siitä, että rohkenin lähteä mukaan.











19 söpöä ja kaunismielistä tyttöä kokoontui saman katon alle viettämään villatakkileiriä ja vaikka ajatus kokonaisesta viikonlopusta uusien ihmisten keskellä jännitti ihan hirveästi, samalla mieltä kuitenkin kevensi varmuus siitä, että yksikään näistä tytöistä ei tuomitse.

Ihanien uusien tuttavuuksien lisäksi leirillä oli paljon hyvää ruokaa, juustokakkua ja käsitöitä. Perehdyin maailman parhaaseen lautapeliin, keskustelin myöhään yöhön ja iloitsin kauniista luonnosta ympärillä sekä niistä lapuista, joihin kirjoitettiin jokaisen nimi ja sitten muut kirjoitti siihen jotain kivaa. Jouluvalojen sekä viirien alla patjalla maatessaan ja Pokemoneja sekä hipster-merirosvoja väritellessään sitä mietti, että voiko tällaista ollakaan. Jotenkin niin mieltä lämmittävä ajatus, että maailmassa on ihmisiä, jotka keksivät tällaisen mahtavan idean ja uskaltavat lähteä toteuttamaan sen. Kiitos ihanille villatakkitytöille!

En ole ottanut ihan kaikkia postauksen kuvia itse, joten iso kiitos näille tytöille: Emmi on ottanut kaksi ensimmäistä kuvaa, Eerika kolmannen kuvan ja Minja seitsemännen sekä viimeisen kuvan.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Niitä pikkujuttuja



Onni on Fidasta löytyneet sympaattiset ja teen ryystämiseen sopivan isot mukit sekä ruokakaupassa tehdyt heräteostokset. Päädyin kaupan kassalla pohdiskelemaan, että miten suuri etuoikeus onkaan pystyä ostamaan pieni 2,50 euroa maksava chilikermajuustoköntti ihan vaan siksi, että teki mieli. Tai kun ylimääräistä leipääkään ei oikeastaan tarvitsisi, mutta voi sitäkin ostaa, koska maistiaisia mutustettuaan ja maistattajalle juteltuaan ei kehdannut enää olla ostamattakaan.

Teemukitkin oli kyllä tavallaan heräteostos. Oikeasti oon etsinyt tässä viime aikoina semmoista täydellistä teekannua ja jotain söpöjä lautasia tylsien Ikean lautasten lisäksi elämää piristämään, mutta tähän mennessä täydelliset teekannut ovat olleet liian kalliita ja söpöt lautaset liian pieniä.

Muita onnellisia juttuja ovat muun muassa täydellisen makuiset satsumat, ilmainen Aku Ankka, kaupan kassalla hymyillyt tuntematon nainen (ei siis se kassatyöntekijä, eihän ne hymyile kuin vahingossa) ja maailman parhaan itse tehdyn pizzapohjan löytäminen, josta ihan varmasti joskus lisää täällä, koska haluan jakaa täydellisen pizzapohjan ilosanomaa.

maanantai 13. lokakuuta 2014

Jääkaappimagneetteja

Lähden tänään illalla porukoiden luo syyslomaa viettämään, mutta sitä ennen halusin tulla näyttämään yhden kivan askarteluidean, jota en ikinä muistanut jakaa vanhassa blogissa. Nyt se muistui taas mieleen, kun selailin vanhoja kuvia tietokoneen uumenista.

Tykkään ihan liikaa kivoista jääkaappimagneeteista ja jääkaapin ovi on täynnä niitä. Viime vuoden puolella löysin Tigeristä hauskannäköisen muistipelin, josta ensimmäisenä keksin saavani vielä vähän lisää koristusta jo valmiiksi sekavan oveen. Mulla oli jo valmiiksi sellaisia pieniä magneetteja, jotka olin aikoja sitten tilannut ebaystä ja sellaiset liimailin noiden ympyröiden taustalle. Aluksi kokeilin liimata vain yhden nähdäkseni, että kestääkö sellainen pieni magneetti tuollaisen ympyrän painon ja ihan hyvinhän se kesti.

jääkaappimagneetteja
Ehdittiin myös pelata tuota muistipeliä ennen magneeteiksi muuttamista ja se pelaaminen oli lopulta niinkin huvittavaa touhua, että ostin myöhemmin toisen muistipelin ihan siihen tarkoitukseen. Vähän vaihtelua Aliakseen, vaikka äärimmäisen hauskaahan sekin on. :-D

torstai 9. lokakuuta 2014

Kun ei huvita nukkua

Sääilmiöiden fiilistely ikkunalasin takaa on ihanaa, erityisesti kun on kyse kunnon vesisateesta tai ukkosesta. Yhtenä iltana sammutin huoneestani valot ja aloin jossain oudossa flow-tilassa räpsiä kuvia sekä videota ikkunan takana velloneesta sademyräkästä, sen seurauksena lasiin jääneistä pisaroista ja tuulessa taipuneista puista. Kuuntelin samalla soittolistaa, jota olen melko hitaalla tahdilla rakennellut viime syksystä lähtien: Sohvan nurkassa istumiseen.

Sääilmiöiden lisäksi nautin tällä hetkellä ihan erityisesti siitä, miten aavemaiselta ulkona näyttää illan pimetessä, kun kellertävät katuvalot valaisee kellertävien koivujen lehtiä. Mun ongelma aikaisen nukkumaanmenon ja aamulla heräämisen kanssa on selvästi se, että iltaisin ja öisin on kaikki muuttuu ihan liian jännäksi. Nukkumaan pääsee vasta kun meinaa kuukahtaa pystyyn.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Eihän syksystä voi saada yliannostusta?


Syksy ja sen värit on parasta maailmassa. Oli ihan pakko napata kotimatkalla yksi kaunis lehti kodin viereisestä vaahterasta mukaan. Nuo keltaiset suonet näyttää niin hienoilta kaiken tuon punaisen keskellä. Miten jaksaakin innostua yhdestä lehdestä näin paljon. Myöhemmin kyllä totesin, että olisin voinut kerätä niitä kokonaisen kimpun. Tai kasan. Ja olisin uinut siinä.

Lehden lisäksi kotiin kulkeutui jokunen muukin syksyisen sävyinen juttu, kun kävin Sokoksen 3+1 päivillä. Oon hinkunut Muutto-mukia jo vaikka kuinka pitkään, nyt se on mun. Tykkään ihan mahdottomasti tuosta sen värimaailmasta. Ja tykkään myös uusista sukkiksistani, jotka molemmat on oikeasti hiukan tummemmat kuin kuva antaa ymmärtää. Toivottavasti 100 denieriä riittää vielä jonkin aikaa.