No huh! Nyt oli semmoinen juhannus, että en oikein tiedä mitä ja miten kertoa siitä, mutta pakottava tarve kertoa kuitenkin. Ensimmäinen kertani järjestyksenvalvojana ja ensimmäinen kerta Nummirockissa. Ensimmäisen yön jännitin niin, ettei nukkumisesta tullut mitään. Viimeisenä yönä olin niin innoissani, että en halunnut nukkumaan. Ja vielä vähemmän halusin palata sieltä kotiin.
Märkä ja kylmä sää ehkä hieman latisti tunnelmaa, mutta onneksi oli huippuja ihmisiä pelastamassa tilanteen. Pirteät, positiiviset, empaattiset, huolehtivaiset, hauskat ja oudot ihmiset, haluan kiittää teitä olemassaolostanne, ootte parhaita. Käytin maanantain ihmetellen sitä olotilaa, jonka tällaiset parhaat ihmiset saa aikaan. Miten joidenkin ihmisten seurassa tulee automaattisesti hyvälle tuulelle, eikä enää muista olevansa introvertti, koska oleminen on yllättäen niin paljon helpompaa. Itselleni uskollisena olin tietty vähän awkward, mutta en tiedostanut sitä jatkuvasti. Kahden edellisen päivän aikana mua on ilahduttanut suorastaan huvittavan paljon se, kun ihmiset on lähettänyt kaveripyyntöjä Facebookissa. Siitä tulee semmoinen olo, että ei tuo mua ainakaan ihan pöljänä pidä.
Maaliskuun puolella unelmoin kesästä ja palatessani tämän lyhyen listan pariin totesin monien asioiden tapahtuneen jo yhden viikonlopun aikana. Stressasin niin vähän kuin tällä luonteella on mahdollista, koin öisen seikkailun ja tutustuin häkellyttävän moniin inspiroiviin ihmisiin. Olin avoin ja rohkea, hihittelin pikkujutuille ja kotiuduttuani kirjoitin päiväkirjaan onnellisuudestani, jotta jonain huonompana päivänä voin lukea sieltä elämänohjeita. Ei tää keskikesän juhla juuri paremmin olisi voinut mennä. Toivottavasti tekin nautitte mielekkäissä tunnelmissa! :-)
Kuvan kävin räpsäisemässä Kuokkalan sillalta viime yönä, koska tuli hämmentävä hinku mennä ihastelemaan taivasta. Nyt olisi ehkä syytä siirtyä nukkumaan, koska noin 11 tunnin päästä pitäisi istua junassa kohti Tamperetta, enkä oo edes purkanut rinkkaa Nummen jäljiltä. Hups.