torstai 30. heinäkuuta 2015

Höpötystä höpöttämisestä

Oikoluin tän ja varoitan jo etukäteen, että nyt on luvassa täysin päätöntä ja hännätöntä ajatusvirtaa. Mutta halusin silti jakaa, joten nauttikaa. Hoho.

Oon ehkä puhunut tästä täällä blogissa jo vähän liikaa yhdelle kesälle, mutta halusin vielä ainakin kerran ihan vain mainita asiasta. Haluan nimittäin kertoa teille, että ihan ehdottomasti ja ylivoimaisesti parasta tässä kesässä on ollut ihmiset. Kaikki vanhat ja uudet tuttavuudet, enemmän tai vähemmän satunnaiset kohtaamiset ja ainutkertaisiksi jääneet keskustelutuokiot. Tykkään ihan suunnattomasti siitä, kun ihmiset tulee höpöttelemään mulle (mitä tapahtuu harmillisen vähän, koska mun resting bitch face -syndroomasta kärsivä naamani ei ole mikään luokseen kutsuvin), vaikka olenkin hidas reagoimaan enkä itse keksi juuri ikinä järkevää sanottavaa. Mutta sekään ei häiritse mua enää yhtään niin paljon kuin joskus. Oivalsin tällä viikolla myös sen, että en ehkä sittenkään ole muiden mielestä puoliksikaan niin ärsyttävä, kuin mitä luulen olevani. Yritän pitää tän mielessä myös Düsseldorfissa, että elämä olisi vähän mukavampaa. Välillä luulen olevani ihan mahdottoman ärsyttävä ja se rajoittaa olemista aika merkittävästi. Ja nyt lähdin sivuraiteille.

Normaalista poiketen mua ei ole tänä kesänä edes harmittanut se, että iso osa uusista tuttavuuksista on jäänyt sellaisiksi yhden kerran tutuiksi. Että jutellaan hetki ja jatketaan siitä taas omille teille, vaikka oltaisiin varmasti tultu hyvin toimeen pidempäänkin. Niistä on kaikista tullut semmoinen olo, että jes osaan puhua ihmisille, kunhan en mieti liikoja. Ja vaikka sanoisin jotain hölmökin, mitä usein teen, niin harvoin siitä seuraa mitään erityisen katastrofaalista. Jaksan edelleen yllättyä sitä, miten mun itsevarmuus voi yhä vaan kehittyä ja kehittyä. Ehkä musta sittenkin vielä joskus kehittyy ekstrovertti.

Eniten on tullut höpöteltyä musiikista, mikä ei sinänsä yllätä, kun on viettänyt neljä viikonloppua festareilla. Oon löytänyt hirmuisen paljon uusia bändejä kuunneltavaksi ja tälläkin hetkellä puhelimessa on 14 bändin lista, johon olisi syytä tutustua. Oon pitänyt musiikkia vähän tylsänä yhdistävänä tekijänä kahden ihmisen välillä, koska se ei kerro mitään ihmisen persoonasta. Tänä kesänä musiikin äärellä on kuitenkin tullut bondattua enemmän kuin ikinä, mikä vähän muuttaa käsitystäni. Koska onhan se aika huippua selittää silmät kiiluen toiselle siitä, miten joku bändi, biisi tai keikka oli aivan äärimmäisen loistava.

Heinäkuu oli niin monenkirjava, että on pelkästään oikein päättää se tällaiseen sekametelisoppaan. Nyt alan psyykata itseäni tämän vuoden viimeiseen kokonaiseen kuukauteeni Suomen kamaralla. Tai ainakin yritän.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Provinssi 2015

Mulla on tässä pari päivää huiliaikaa ennen kuin häviän Ilosaarirockiin ja ajatus oli hoitaa yksi tai kaksi koulutehtävää pois kiusaamasta. Teknologia ei kuitenkaan oo ollenkaan samaa mieltä, joten päädyin sitten purkamaan kesän tapahtumia tänne blogiin, ennen kuin ne unohtuu kokonaan. Eihän Provinssistakaan oo kuin reilut pari viikkoa, heh.

Tää oli ensimmäinen kertani Provinssissa ja tän kesän ainoa kerta, kun oon festareilla asiakkaana. Reissun jälkeen tulikin vähän semmoinen olo, että enempää en tarvitse. Joka päivällä oli vain yksi tai kaksi esiintyjää, joiden näkemistä oikeasti odotin, kun samaan aikaan Laura melkein juoksi lavalta toiselle bändien perässä. Yritin mennä mukana ja jammailla hetken muun muassa Ruger Hauerin tahtiin, mutta lopulta ei vaan pystynyt. Ja huolimatta siitä, että tää alkoi nyt kuulostaa vähän marinalta, mulla oli erittäin hauskaa! :-D Mutainen maakaan ei pahemmin kiukuttanut, kun oli punaiset saappaat.

Provinssi

Keskiviikolta odotin suurella mielenkiinnolla Die Antwoordia ja se onnistui ylittämään kaikki ne odotukset heittämällä. Wau. Keikan jälkeen oli ihan mielettömän hyvä fiilis. Myöhemmin samana päivänä esiintynyt Muse sen sijaan oli alkuperäinen syy, jonka takia halusin Provinssiin. Paikan päällä se ei sitten kuitenkaan iskenyt ihan odotetulla tavalla, vaikka vetivätkin kaikki ne nostalgisimmat biisit. Mietin vain sitä, miten innoissani olisin nelisen vuotta sitten ollut ja siitäkös tuli taas vanha olo.

Provinssi

Torstain aloitti CMX, jota en juuri oo aiemmin kuunnellut, mutta joka livenä vaikutti hyvältä. Sitä seurasi lyhyt hetki Mirel Wagneria, jota olisi mieluusti kuunnellut pidempäänkin. Turbonegro oli aika jännä ja kaikin puolin viihdyttävä. Jammailtiin hetki myös Calvin Harrisin mukana, kunnes oli aika jatkaa matkaa. Päivän odotetuin eli Huoratron elävöitti meitä vielä sen verran, että uskaltauduttiin mukaan melko kesyltä näyttäneeseen pittiin, hihii. Mua alkoi kuitenkin pelottaa rillieni puolesta sen verran pikaisesti, että siirryin lopulta pogoilemaan väljemmille vesille.

Provinssi Katzenjammer

Perjantai oli mun osalta viimeinen päivä Provinssia, enkä odottanut enää juuri muuta kuin Katzenjammeria. Ja ai että miten oli hieno keikka, huh! Jos en muista ihan väärin, niin bändillä oli yhteensä suunnilleen 20 eri soitinta ja tuntui, että jokainen osasi soittaa niistä mitä tahansa. Meinaan vieläkin olla aivan täpinöissäni, kun vähänkään mietin koko keikkaa. Oli aivan äärimmäisen huippu, oikein kunnon tyttöenergiaa! :-D Toivottavasti vielä joskus uudestaan.

Tästä on hyvä jatkaa, tuntuu kuin oisin jo voitolla tästä kesästä. Mikä hauskinta, yletön sosiaalisena oleminen on aiheuttanut sen, että mä oikeasti nautin siitä. Toki uusien ihmisten kanssa jännittää yhä alkuun, mutta kunhan ensin vähän rentoudun. Kotona istuminen tuntuu nykyään hämmentävän tylsältä. Vaikka sekin olisi varmaan korjattavissa, jos olisi jotain hyviä pelejä virikkeenä. Höhö.

torstai 9. heinäkuuta 2015

Düsseldorf, hier komme ich!

Tajusin juuri, että enpä oo tainnut mainita blogissa sanallakaan yhdestä äärimmäisen jännästä ja isosta jutusta koskien ensi syksyä. Lähden nimittäin vaihtoon Düsseldorfiin! :-) Varasin juuri lennot ja asian muuttuessa yhä vain konkreettisemmaksi, se on alkanut jännittää aika mahdottoman paljon. Lähden syyskuussa ja palaan takaisin ensi vuonna helmikuun lopulla, eli puolen vuoden reissu luvassa. Voi Saksa, en malta odottaa!

Pic © Christopher (license)

Halusin lähteä juuri Saksaan, koska oon pitänyt siitä maana jo vuosia. Enkä edes tiedä sille mitään muuta varsinaista syytä kuin se kieli. Osaan puhua sitä vähän ja halu oppia lisää on erittäin suuri! Ensikosketukseni Saksaan koin viime kesänä Berliinissä ja rakastuin korviani myöten. Nyt päädyn aivan toiselle laidalle maata, koska valinnanvaraa vaihtopaikkojen suhteen ei ollut mitenkään tuhottoman paljon. En kuitenkaan valita, enhän tiedä Düsseldorfista vielä juuri muuta kuin sen sijainnin ja sekin on loistava. Belgia ja Hollanti ovat aivan vieressä ja Saksankin sisällä bussilla matkustaminen on kuulemma aivan naurettavan halpaa. Vain München olisi vetänyt vertoja Düsseldorfille, koska Alpit, Tšekki, Itävalta ja Sveitsi. Mutta tiedä vaikka pääsisin sinnekin lokakuussa. ;>

Jos blogin lukijoissa tai satunnaisissa ohikulkijoissa on opiskelijavaihdon kokeneita ihmisiä, niin hyviä vinkkejä otetaan vastaan! Mitä olisit itse halunnut tietää silloin, kun valmistauduit vaihtoon lähtöön?