torstai 30. heinäkuuta 2015

Höpötystä höpöttämisestä

Oikoluin tän ja varoitan jo etukäteen, että nyt on luvassa täysin päätöntä ja hännätöntä ajatusvirtaa. Mutta halusin silti jakaa, joten nauttikaa. Hoho.

Oon ehkä puhunut tästä täällä blogissa jo vähän liikaa yhdelle kesälle, mutta halusin vielä ainakin kerran ihan vain mainita asiasta. Haluan nimittäin kertoa teille, että ihan ehdottomasti ja ylivoimaisesti parasta tässä kesässä on ollut ihmiset. Kaikki vanhat ja uudet tuttavuudet, enemmän tai vähemmän satunnaiset kohtaamiset ja ainutkertaisiksi jääneet keskustelutuokiot. Tykkään ihan suunnattomasti siitä, kun ihmiset tulee höpöttelemään mulle (mitä tapahtuu harmillisen vähän, koska mun resting bitch face -syndroomasta kärsivä naamani ei ole mikään luokseen kutsuvin), vaikka olenkin hidas reagoimaan enkä itse keksi juuri ikinä järkevää sanottavaa. Mutta sekään ei häiritse mua enää yhtään niin paljon kuin joskus. Oivalsin tällä viikolla myös sen, että en ehkä sittenkään ole muiden mielestä puoliksikaan niin ärsyttävä, kuin mitä luulen olevani. Yritän pitää tän mielessä myös Düsseldorfissa, että elämä olisi vähän mukavampaa. Välillä luulen olevani ihan mahdottoman ärsyttävä ja se rajoittaa olemista aika merkittävästi. Ja nyt lähdin sivuraiteille.

Normaalista poiketen mua ei ole tänä kesänä edes harmittanut se, että iso osa uusista tuttavuuksista on jäänyt sellaisiksi yhden kerran tutuiksi. Että jutellaan hetki ja jatketaan siitä taas omille teille, vaikka oltaisiin varmasti tultu hyvin toimeen pidempäänkin. Niistä on kaikista tullut semmoinen olo, että jes osaan puhua ihmisille, kunhan en mieti liikoja. Ja vaikka sanoisin jotain hölmökin, mitä usein teen, niin harvoin siitä seuraa mitään erityisen katastrofaalista. Jaksan edelleen yllättyä sitä, miten mun itsevarmuus voi yhä vaan kehittyä ja kehittyä. Ehkä musta sittenkin vielä joskus kehittyy ekstrovertti.

Eniten on tullut höpöteltyä musiikista, mikä ei sinänsä yllätä, kun on viettänyt neljä viikonloppua festareilla. Oon löytänyt hirmuisen paljon uusia bändejä kuunneltavaksi ja tälläkin hetkellä puhelimessa on 14 bändin lista, johon olisi syytä tutustua. Oon pitänyt musiikkia vähän tylsänä yhdistävänä tekijänä kahden ihmisen välillä, koska se ei kerro mitään ihmisen persoonasta. Tänä kesänä musiikin äärellä on kuitenkin tullut bondattua enemmän kuin ikinä, mikä vähän muuttaa käsitystäni. Koska onhan se aika huippua selittää silmät kiiluen toiselle siitä, miten joku bändi, biisi tai keikka oli aivan äärimmäisen loistava.

Heinäkuu oli niin monenkirjava, että on pelkästään oikein päättää se tällaiseen sekametelisoppaan. Nyt alan psyykata itseäni tämän vuoden viimeiseen kokonaiseen kuukauteeni Suomen kamaralla. Tai ainakin yritän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti