keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Ikkunalaudalla

Toista vaihtokuukautta on enää viikko jäljellä ja oivalsin juuri, että yksi kolmasosa vaihtoa alkaa olla lopuillaan. Lokakuussa oli niin paljon tekemistä, että se kului yhdessä hujauksessa. Vierailin Oktoberfesteillä. Kävin Brysselissä. Vanhemmat tuli kylään. Yritin käydä välillä koulussakin. Laura tuli kylään. Käytiin Prahassa. Poikkesin Kölnissä. Tänään pitänee yrittää olla taas ahkera pikku opiskelija. Yritän saada kaikkia näitä jännittäviä lokakuisia kokemuksiani purettua tänne blogiin pikimmiten, mutta nyt kirjoitan vain hyvin lyhyesti siitä, miten pikkuinen ikkunalautani on vihdoin täydellinen.

Kölnissä on Urban Outfitters ja koska siellä myydään myös nättejä sisustusjuttuja, halusin käydä etsimässä lautasta kynttilöiden alla pidettäväksi. En kuitenkaan löytänyt mitään visioni mukaista (mutta nappasin mukaani pari söpöä vihkoa alennettuun hintaan, hihi).
Urban Outfittersiltä poistuessani huomasin sen vieressä sijainneen pienen ja sekavan liikkeen, joka pursuili erinäköisiä kippoja ja kappoja, huonekaluja sekä koriste-esineitä. Kyykistyin tutkimaan paria astiaa liikkeen ulkopuolella ja sisällä hääräillyt sympaattinen myyjämummeli tuli heti tarjoamaan apua. Lopulta poistuin kahden ylihintaisen mutta äärimmäisen kauniin tarjottimen kera. En tiedä olisiko hinnasta voinut tinkiä osan pois, mutta lopulta tykkäsin mummelista niin paljon, etten raaskinut edes yrittää.

kynttilöitä ikkunalaudalla

kynttilöitä tarjottimella

Jos olisin törmännyt samaiseen aarreaittaan Suomessa, olisin nyt monta astiaa rikkaampi. Ai että kun siellä oli niin paljon kaikkea nättiä!

lauantai 17. lokakuuta 2015

Onnea on turhakkeet

Ostin Brysselistä tärkeitä asioita, joita jokainen vakavasti otettava aikuinen tarvitsee elämäänsä. Valtaosan löysin edellisessä postauksessa mainitsemastani Plaizier-liikkeestä.

Näiden seinän koristeeksi päässeiden korttien lisäksi mulle on kertynyt 14 postikorttia (joista viidessä on kissa) odottamaan, jos keksisin niille vastaanottajat. Ennen reissuun lähtöä pyysin kyllä kavereilta osoitteitaan korttien lähettelyä varten, mutta sittenkin näitä on vähän liikaa. Hups.

Lisäksi löysin tarroja. Kisutarrat on eri liikkeestä, mutta hirviötarrakirja osui silmään Plaizierissa. Jokusen hirviötarran ajattelin laittaa läppärin ja matkalaukun koristeeksi, mutta ei mitään käryä mitä lopuilla reilulla kahdellasadalla teen. Mutta kattokaa kuin hienoja!

tarroja

tarroja

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Lyhyt retki Brysseliin

Mulla oli viime viikolla eräänlainen syysloma, eli aikaa matkustamiselle. Suunnittelu jäi kuitenkin ihan viime tinkaan, enkä vielä maanantainakaan oikein tiennyt määränpäätäni. Tiistaina olisi kuitenkin pitänyt olla jo matkassa, että olisi mitään järkeä lähteä yleensäkään. Arvoin Berliinin, Amsterdamin ja Brysselin välillä. Kahdessa ensimmäisessä oon käynyt aiemminkin, mutta Berliinissä olisi ollut jyväskyläläinen tuttu ja epäilemättä jännä meno. Se on kuitenkin vähän kaukana, joten päädyin Brysseliin.

Lähetin pari viestiä kimppakyydin ja majoituksen toivossa, mutta tavoittelemani auto oli jo täynnä. Oli mentävä junalla, mikä loppujen lopuksi ei ollut huono vaihtoehto. Matkalla Düsseldorfista Aacheniin näkyi söpöä saksalaista maalaismaisemaa ja Aachenista Brysseliin matkatessa näkymät vaan parani. Syksyistä metsää, kauniita pikkukyliä joiden talot oli kuin piirretyistä ja pieniä vuoria, jollaisista Suomessa ei oo tietoakaan.

Sohvasurffauksen kanssa kävi harinaisen hyvä tuuri. Pääsin päivän varoitusajalla äärimmäisen mukavan tytön, Marikan, luo opiskelija-asuntolaan patjalle. Tää oli ensimmäinen kokemukseni sohvasurffauksesta, eikä juuri paremmin olisi voinut mennä. Saavuin tiistaina illasta ja Marika tuli asemalle vastaan. Käytiin syömässä kreikkalaista ja jälkiruoaksi haettiin eurolla vohvelit Marikan mukaan Brysselin parhaasta paikasta. Vohvelin syönnin lomassa kierreltiin kaupungilla ja sain vinkkejä kahviloiden ja pubien suhteen. Sitten poikettiin vielä yksillä, kunnes lähdettiin nukkumaan.

Keskiviikkona Marikalla oli kiireinen päivä, mutta sain harvinaisen hyödyllisen kartan ja paljon vinkkejä, joiden avulla selvisin yksinkin. Etenkin kun Marika kuitenkin saattoi mut aamulla asuntonsa läheiselle juna-asemalle. Keskustassa suuntasin ensimmäisenä pällistelemään Grand Placea sateenvarjon alta.

Bryssel Grand Place

Bryssel Grand Place

Bryssel Grand Place

Bryssel Grand Place

Bryssel Grand Place

Bryssel Grand Place

En tiedä käyttääkö tätä ilmaisua enää kukaan, mutta olin ihan lievästi pähkinöinä näiden rakennusten keskellä. Bryssel on muutenkin niin kaunis, että siellä voi kävellä ilman päämäärää ja nättejä taloja on aika varmasti joka nurkalla. Toki Grand Place on ihan oma lukunsa.

Turistilinjalla jatkaakseni kävin hihittelemässä myös Manneken Pis -patsaalle. En siksi että se on pissaava poika, vaan siksi että se on oikeasti ihan naurettavan pieni. Alla olevasta kuvasta löytyy hieno Space Invaders -tarra, joka sekin on erottuu melkein paremmin kuin itse pissapoika.

Manneken Pis

Manneken Pis

Katelijne kirkko

Pari kirkkoakin kävin pällistelemässä ulkopuolelta, mutta muuten aika loppui pahasti kesken. Piti palata Düsseldorfiin jo torstaina. Ehdin kuitenkin rakastua ja tiivistin Facebookiin aika hyvin, että miksi: Siellä on kauniita taloja ja ihmisiä. Siellä otetaan suklaa ja olut tosissaan. Siellä ranskakaan ei kuulosta enää ollenkaan niin ärsyttävältä. Täytyy palata joskus pidemmäksi aikaa, Brysseliin tai muualle Belgiaan.

Bryssel katukuva

Bryssel katukuva

Katsokaa mikä söpö pariskunta ja ihana papparainen tuohon ylempään kuvaan sattui!

Loppuun vielä ihan muutama vinkki, jotka uskallan antaa tän yhden päivän perusteella:
- Jos tykkäät oluesta, mene Deliriumiin. Siellä me käytiin Marikan kanssa tiistaina yksillä. Siellä on yleensä paljon väkeä ja Marikankin mukaan se on vähän turistimainen, mutta silti huikea paikka jo pelkän sisustuksensa puolesta. Alla pari kuvaa kyseisestä paikasta.
- Jos tykkäät ruoasta, ota suunnaksi Peck 47. Join siellä taivaallisen hyvää mehua ja söin juustokakun semmoisesta mason-purkista, joita on nykyään joka paikassa. Mutta siellä on ilmeisesti myös todella hyvää ruokaa. Sisustuksestakin tykkäsin ja tarjoilija oli todella symppis.
- Jos tykkäät postikorteista, tykkäät Plaizierista. Kuva näyteikkunasta on postauksen viimeisenä. Seinät täynnä toinen toistaan kivempia postikortteja ja kaikki oli vain euron. Lisäksi siellä oli hieman kirjoja, tarroja ja muuta elintärkeää. Ostin maailman upeimman tarrakirjan, jossa on hirviötarroja. Myyjä oli mahdottoman ihana ja kun uskaltauduin kysymään vinkkejä kahviloiden suhteen, hän todella otti sen asiakseen. Merkitsi lempipaikkansa (Chouconut) mukanani olleeseen karttaan, kirjoitti ylös oikeat pysäkit ja tarkisti lopuksi paikan aukioloajat puhelimestaan. Se oli jo ehtinyt sulkea siltä päivältä, mutta pidän sen mielessä, jos kun vielä palaan.

Delirium

Delirium

Plaizier

perjantai 9. lokakuuta 2015

Oktoberfest Münchenissä

Münchenin Oktoberfesteilla poikkeaminen oli yksi niitä juttuja, jotka vaihdon aikana haluan ihan ehdottomasti nähdä ja kokea. No nyt se on nähty, koettu, maistettu, haistettu, nautittu ja juhlittu. Oli tavallaan hyvin omalaatuinen kokemus, mutta myös kotoisan suomalainen. Kiitos vaan ihmisille, jotka eivät tiedä omaa sietokykyään oluesta puhuttaessa. :-D

Matkaseurana mulla oli aluksi jossain aiemmassa postauksessa mainitsemani saksan tunneilla tapaamani tyttö, Coral, mutta seurueen koko moninkertaistui heti alkuunsa. Paikan päällä käveltiin nimittäin röyhkeästi punaisia päin vieressä ollutta poliisia uhmaten, mistä syntyi juttua tien samaan aikaan ylittäneen joukkion kanssa. Ne oli tulleet samalla bussilla Müncheniin ja niiden kanssa vietettiin sitten koko festivaalipäivä loppuun saakka.

Päivä alkoi massiivisella ihmisryntäyksellä. Tavoitteena oli päästä sisään yhteen neljästätoista suuresta olutteltasta, mutta meidän joukkio päätyi lopulta istumaan baijerilaisen taivaan eli Hacker-teltan terassille. Aluksi harmitti, koska teltassa sisällä olisi varmasti ollut upean näköistä, mutta sää suosi pitkästä aikaa auringonpaisteella, joten ulkonakin oli harvinaisen miellyttävä istua.

Oktoberfest olutteltta

Siellä me sitten juotiin, syötiin, tutustuttiin, höpöteltiin ja naurettiin. Niin toistemme kuin monien muidenkin ihmisten kanssa. Meitä kävi viihdyttämässä useampikin saksalainen, joista osa viipyi vain hetken ja osa jäi rupattelemaan kokonaisen tuopin ajaksi. Satunnaisesti joku alkoi hoilata juomalauluja ja vähän joka välissä skoolattiin ja huudettiin prost.

Luovutettiin paikkamme teltassa muille janoisille ja lähdettiin kiertämään festivaalialuetta, joka muistutti vahvasti suurta huvipuistoa kaikkine kieputtimineen ja vuoristoratoineen. Niitä tuntui löytyvän joka lähtöön ja olo oli kuin pienenä lapsena Särkänniemessä. Kaikki oli uutta ja jännää, eikä ihmisvilinälle näkynyt loppua.

karuselli

ilmapalloja

Poistuttiin alueelta hetkeksi syömään kiinalaista ja juomaan kahvit. Sinä aikana alkoi hämärtää ja me luultiin ehtivämme takaisin katsomaan auringonlaskua maailmanpyörästä. Jonotuksen aikana ilta kuitenkin pimeni entisestään ja maailmanpyörään päästyämme taivas oli jo pikimusta. Maisema näytti upealta yhtä kaikki, vaikka hädintuskin uskaltauduin sitä ihastelemaan pientä korkean paikan kammoa potiessani.

maailmanpyörä

näkymä maailmanpyörästä

pipareita

Illan päätteeksi väsytti, päätä särki ja jalatkin kipuili. Ahtaaseen bussiin änkeytyminen kiukutti, kun ei saanut nostettua koipiaan ylös. Mutta silti päällimmäisenä ajatuksena oli, että kyllä kannatti. Sympaattiset matkatoverit, saksan mittapuulla kallis mutta herkullinen ruoka ja olut, Dirndliin pukeutuneet nätit tytöt, miehet koristeellisissa nahkapöksyissä, uudet tuttavuudet ja jopa kahvilan äkäinen tarjoilija, kaikki oli sen arvoista.